kudossiirtoja

Kudossiirtoja on kirurgisia toimenpiteitä, joissa vaurioituneen tai puuttuvan kudoksen tilalle siirretään uutta kudosta. Ne voivat palauttaa rakenteen ja toiminnan sekä parantaa sekä elin- että ulkonäköä. Kudossiirtoja jaotellaan autologisiin (omasta kehosta), allogeenisiin (toisen ihmisen kudos), isogeenisiin (geneettisesti identtinen kaksos) sekä harvoin xenogeenisiin (toisen lajin kudos).

Yleisimmät kudossiirrot ovat ihoautograftit, joita käytetään esimerkiksi palovammojen hoidossa, sarveiskalvon siirrot, luunsiirrot sekä rusto- ja nivelside-/jännetiirteet. Allograftteja käytetään muun muassa luu-, nivelside-, iho- ja sarveiskalvokudoksissa. Isograftit ovat tapauksia, joissa siirto tapahtuu identtisen kaksosen kautta. Xenograftit ovat harvinaisia käytössä ihmisiin yleisesti liittyvien hylkimisriskien vuoksi. Kudoksia voidaan käsitellä ja säilöä monin tavoin, kuten tuoreina, pakastettuina tai dekelluloituna/käsiteltynä rakennetta tukeakseen.

Lahjoitetun kudoksen käyttö edellyttää tiukkaa tartuntatautien seulontaa sekä turvallisuus-, laatu- ja eettisiä normeja. Allograftit ja joidenkin kudosten käsittely voivat vaatia immunologista harkintaa ja mahdollisesti immunosuppressiivista hoitoa hylkimisreaktion vähentämiseksi. Autograftit eivät yleensä aiheuta hylkimisreaktiota, mutta niitä rajoittavat potilaan omat kudosvarat.

Tulevaisuudessa kehitys suuntautuu kudos- ja solupohjaisten graftien sekä bioyhteensopivien rakennelmien, kuten 3D-tulostettujen tukirakenteiden, ympärille. Sääntely- ja eettiset puitteet, mukaan lukien donorin suostumus ja laadunvalvonta, ohjaavat kudossiirtojen käyttöä.