kromaattisuus
Kromaattisuus on musiikissa käytetty termi, jolla viitataan sävellyksen värin lisäämiseen käyttämällä säveliä, jotka eivät ole osa perus diatonista asteikkoa. Käytännössä kromaattisuus tarkoittaa sekä kromaattista kuviota melodian asteikolla että kromaattisten sointujen ja ääniin liittämien liikkeiden käyttöä harmonisessa rakenteessa. Se voi ilmetä semitoneissa tapahtuvana liikkeenä sekä sointujen rikastuttamisessa, moduloinnissa ja sointukierron laajentamisessa.
Kromaattisuus voi toteutua eri tavoilla. Melodisesti kromaattiset askelparit tai laajat kromaattiset sävelkasat tuovat lisävärin. Harmonisesti siihen
Kromaattisuus on ollut keskeinen piirre monissa sävellysvaiheissa. Renessanssista ja barokista sen on katsottu kehittyneen kohti romantiikkaa
Esimerkkejä säveltäjistä, joiden tuotannossa kromaattisuus esiintyy voimakkaasti, ovat Chopin, Wagner, Debussy ja Liszt sekä myöhemmällä ajalla