kovetuksen

Kovetus (kovituksen) on yleistermi useilla tieteenaloilla, jolla tarkoitetaan prosessia, jossa pehmeä, nestemäinen tai muotoutuva materiaali muuttuu kiinteäksi, kovaksi tai jäykäksi. Kovetus voi olla kemiallinen reaktio, kuten polymerointi, tai hydrataatioprosessi, kuten sementin veden kanssa tapahtuva sitoutuminen.

Etymologia ja käsitteen synty. Suomen kielen sana perustuu verbiin kovettaa, ja -us/-us- korkeampi taivutusmuotoina viittaa prosessiin. Kovituksen käsite esiintyy sekä teknisissä että elintarvikkeiden, rakennus- ja materiaalitieteen yhteyksissä.

Mekanismit. Kovetuksessa materiaalin rakenne järjestäytyy ja tiivistyy siten, että sen lujuus ja kimmokerrokset kehittyvät. Tämä voi johtua kemiallisesta reaktiosta (esimerkiksi polymeerien sitoutuminen toisiinsa valossa tai kemiallisesti aktivoituneena) tai veden imeytymisestä ja hydrataatiosta (betoni, kalkkivalu). Lämpötila, kosteus ja lisäaineet vaikuttavat usein kovettumisnopeuteen ja lopulliseen lujuuteen.

Käytännön sovellukset. Rakennusalalla kovettuminen viittaa betonin ja sementin lujuuden kehitykseen kuoren muodostuessa. Rakenteiden lujuus ja kestokyky riippuvat oikeasta kovettumisesta ja sen hallinnasta, kuten kosteuden ja lämpötilan kontrollista. Laboratoriotekniikassa ja teollisuudessa kovetusta balansoidaan vastavalmistettujen hartsitusten ja geelimäisten aineiden kanssa; monissa tapauksissa käytetään valokovetusta tai kemiallista kovetusta.

Kielellinen huomio. Kovetus kertoo prosessista; sen genetiivimuoto kovituksen viittaa kyseisen prosessin ominaisuuksiin, keston kestoon ja lopulliseen tulokseen. Sana on yleiskäyttöinen ja sovellettavissa sekä käytännön että teoreettisiin yhteyksiin.