kovaäänisten

Kovaääniset ovat äänentoistojärjestelmien keskeisiä komponentteja, jotka muuntavat sähköisen signaalin mekaaniseksi värähtelyksi ja lopulta ääniaalloiksi ilmavirrassa. Niiden tehtävänä on toistaa tallennettu tai syntetisoitu ääni sekä elokuvissa, musiikissa että yleisessä tiedotus- ja varoitusviestinnässä.

Perinteinen dynamiikkakaiutin koostuu diafragma-levystä, äänikäämistä, magneettiyksiköstä ja kotelosta. Äänikäämi on kelattu johtoon ja sijoittuu magneetin kenttään. Signaali saa käämin värähtelemään, mikä saa diafragmaa liikkumaan ja tuottamaan ääniaallon. Kotelon muoto sekä ilman vapautuminen vaikuttavat vasteeseen ja tehoon. Taajuusjakaja ohjaa eri taajuudet oikeille ajureille, kuten bassokaijuttimelle, keskialueen kaiuttimille ja korkeille taajuuksille.

Tyypillisiä kovaäänisten tyyppejä ovat dynaamiset kaiuttimet, elektrostaattiset kaiuttimet ja planaariset magneettikaiuttimet. Dynaamiset kaiuttimet ovat yleisimpiä ja kustannustehokkaita; elektrostaattiset kaiuttimet tarjoavat usein laajemman ja tarkemman äänikuvan sekä korkean herkkyyden, mutta ne vaativat erityisen vahvistimen korkean jännitteen vuoksi. Planaariset kaiuttimet (planar-magneettiset) ovat ohuen, kevyen rakenteen lisäksi nopeita ja tarjoavat tasaisen vasteen.

Käyttökohteita ovat kotien stereojärjestelmät ja kotiteatterit, elokuvateatterit sekä yleisötapahtumat ja julkiset tilat. Useimmat järjestelmät hyödyntävät useampia kaiuttimia, esimerkiksi 2.0, 2.1, 5.1 tai 7.1, sekä erillistä subwooferia alataajuuksien toistamiseen. Suorituskyvyn kannalta tärkeitä tekijöitä ovat impedanssi (yleensä 4–8 ohmia), herkkyys (noin 85–95 dB/1 W/m) sekä taajuusvasteen laajuus (esim. 20 Hz–20 kHz). Kotelo-tyyppejä ovat suljetut (sealed) ja bass-reflex-tyypit (portatut).