kotitalousmalleista

Kotitalousmalleista tarkoitetaan taloustieteessä ja sosiologiassa käytettyjä malleja, jotka kuvaavat ja selittävät kotitalouksien päätöksentekoa. Niiden avulla tarkastellaan, miten tulo ja aika jakautuvat kulutukseen, säästämiseen ja työpanokseen sekä miten kotitalous tuottaa palveluita, kuten ruoanlaittoa, siivousta ja lapsiperheen hoivaa. Kotitalousmalleja voidaan lähestyä useista näkökulmista: yksikkömallit, joissa kotitaloutta pidetään yhtenä päätöksentekijänä, sekä kollektiiviset mallit, joissa päätökset syntyvät useamman jäsenen preferenssien ja neuvottelujen tuloksena. Lisäksi on ajankäyttö- ja dynamiikkamalleja sekä kulutuspäätösten rakenteita tarkastelevia lähestymistapoja.

Aineisto ja menetelmät: Kotitalousmalleja testataan mikrotason aineistoilla, kuten tuloilla, kulutuksella, työajalla ja ajankäyttötilastoilla. Menetelminä käytetään rakenteellisia malleja, valintamalleja sekä tilastollisia estimointitekniikoita. Kansalliset tilastot, energia- ja asumistiedot sekä sosiaalipoliittiset rekisterit ovat yhteiskäyttöisiä lähteitä.

Sovellukset: Malleja hyödynnetään politiikan arvioinnissa ja simulaatioissa, esimerkiksi verotuksen ja sosiaaliturvan rakenteiden vaikutusten arvioinnissa, työmarkkinoiden reagointien analysoinnissa sekä energiatehokkuuden, asumisen ja perhepolitiikan suunnittelussa.

Kritiikki: Kotitalousmallit voivat ylittää kotitalouksien heterogeenisyyden ja monimutkaiset vuorovaikutukset, ja niiden oletukset preferensseistä sekä neuvotteluvoimasta voivat olla liukkaasti toteutettavissa. Endogeenisyys ja mittausvirheet ovat usein haasteina.

Näin ollen kotitalousmallit tarjoavat työkalupakin kotitalouksien päätösten taloudellisen ja yhteiskunnallisen vaikutuksen tarkasteluun. Näkökulmat vaihtelevat teoreettisesta ja empiirisestä lähestymistavasta käytännön politiikkavaikutusten arviointiin. See also: kotitalouksien tuotanto, ajan käyttö, Beckerin mallit, kollektiiviset mallit.