kotipuutarhoihin

Kotipuutarhoihin on suomenkielinen termi, joka kuvaa kotitalouksien pienen mittakaavan viljelytoimintoja ja -tiloja. Siihen kuuluvat vihannesten, hedelmien, yrttien ja kukkien viljely sekä suunnittelu, hoito ja korjuu kotipihalla, parvekkeella tai yhteisillä viljelyalueilla. Tavoitteina voivat olla ruoan tuotanto, harrastus tai elinympäristön monimuotoisuuden lisääminen.

Suomessa kotipuutarhaperinne juontaa juurensa sekä perinteisestä maatalous- ja piha-viljelystä että sodan aikaisesta ravinnon turvaamisesta. Nykyään kotipuutarhat ovat yleisiä sekä kaupungeissa että maaseudulla, ja niihin liittyy kestävän elämäntavan, biologisen monimuotoisuuden sekä ruoan omavaraisuuden tavoittelua.

Tyypillisiä käytäntöjä ovat maaperän parantaminen kompostoinnilla, korotettujen penkkien tai ruukkuviljelyn käyttö, kasvien vuorottelu sekä luonnonmukainen tuholaisten ja taudin torjunta. Viljelykalenterit, siemenien säästäminen ja veden säästäminen ovat yleisiä teemoja.

Tilat voivat olla yksityinen piha, parveke, terassi, ikkunalaudat tai yhteisillä viljelymailla sijaitsevat penkit. Usein kotipuutarhat yhdistävät koristekasvit ja kasvisten viljelyn, mikä luo sekä esteettistä arvoa että monimuotoista elinympäristöä.

Hyödyt liittyvät tuoreiden vihannesten ja marjojen saatavuuteen, kustannussäästöihin, fyysiseen aktiivisuuteen ja henkiseen hyvinvointiin sekä lasten kasvatukseen. Haasteita voivat olla tilan rajoitukset, ilmasto, maanlaatu, veden saanti sekä ajankäyttö.

Katso myös kaupungin viljely, parvekeviljely, kompostointi, permakulttuuri, yhteisöviljely ja vihannespuutarha.