kosteustasapainosta

Kosteustasapaino tarkoittaa tilaa, jossa materiaali ei ime kosteutta ympäristöstään eikä päästä sitä ympäristöön, kun ympäristön kosteus (suhteellinen kosteus, RH) ja lämpötila ovat vakioita. Käytännössä kyse on kosteuspitoisuudesta, jonka materiaali saavuttaa tietyssä lämpötilassa pitkäaikaisessa tasapainossa ympäristön kosteuden kanssa. Tätä tasapainokosteuspitoisuutta kutsutaan yleisesti EMC:ksi eli equilibrium moisture content.

EMC riippuu kolmesta päätekijästä: RH-arvosta, lämpötilasta ja materiaalin luonteesta. Kosteus siirtyy materiaalin ja ympäristön välillä sorptio- ja desorptio-prosessien kautta, ja näiden prosessien yhteisvaikutuksesta muodostuu isoterma, joka kuvaa EMC:n riippuvuutta RH:stä tietyllä lämpötilalla. Prosessi on usein hysteresis-ilmiö, ja adsorptio- ja desorptio voivat johtaa eri EMC-arvoihin saman RH:n alla riippuen mittauspolusta.

Mittaaminen ja määrittäminen vaativat kontrolloituja olosuhteita. Laboratoriossa EMC-arvot voidaan määrittää gravimetrisesti seuraamalla massan muutosta, kun RH ja lämpötila pidetään vakioina pitkän aikaa, tai käyttämällä dynamic vapor sorption DVS -laitteita, jotka nopeuttavat ja tarkentavat mittauksia. EMC-arvot ovat hyödyllisiä useilla aloilla: puu- ja paperituotteiden kosteushallinta, tekstiilit, muovit, elintarvikkeet ja farmaseuttiset valmisteet. Ne vaikuttavat mitoihin, mekaanisiin ominaisuuksiin ja säilyvyyteen sekä tuotteen laadunvarmistukseen.

---