kosketusnäyttötekniikoita

Kosketusnäyttötekniikat viittaavat erilaisiin tapoihin, joilla laitteiden näytöt tunnistavat ja reagoivat käyttäjän kosketukseen. Yleisin ja tunnetuin tekniikka on resistiivinen kosketusnäyttö. Tässä tekniikassa kaksi joustavaa kerrosta on sijoitettu lähelle toisiaan, ja niiden välissä on ilmaa tai pieniä pisteitä. Kun näyttöä painetaan, kerrokset koskettavat toisiaan sähköisesti ja laite laskee kosketuskohdan. Resistiiviset näytöt ovat usein edullisempia valmistaa ja ne toimivat millä tahansa kosketusvälineellä, kuten sormella tai kynällä.

Kapasitiiviset kosketusnäytöt ovat yleisempiä nykyaikaisissa älypuhelimissa ja tableteissa. Ne perustuvat sähkövarauksen muutokseen. Näytön pinta on päällystetty läpinäkyvällä johtavalla materiaalilla, joka varastoi sähkövarausta. Kun käyttäjän sormi, joka on myös johtava, koskettaa näyttöä, se vetää pienen määrän varausta kosketuskohtaan. Laite mittaa tämän varausmuutoksen ja tunnistaa kosketuskohdan. Kapasitiiviset näytöt tarjoavat yleensä paremman herkkyyden ja kuvanlaadun verraten resistiivisiin näyttöihin, ja ne tukevat monikosketusta, eli useamman pisteen tunnistamista samanaikaisesti, mikä mahdollistaa esimerkiksi nipistys- ja kääntöeleet.

Muita kosketusnäyttötekniikoita ovat infrapuna- ja optiset kosketusnäytöt, jotka käyttävät infrapunavalopisteitä tai kameroita tunnistamaan kosketuksen, mutta ne ovat harvinaisempia kuluttajalaitteissa. Jokaisella tekniikalla on omat etunsa ja haittansa, ja valinta riippuu laitteen käyttötarkoituksesta ja halutusta suorituskyvystä.