kosketuslämpömittareista

Kosketuslämpömittarit, eli kontaktilämpömittarit, mittaavat lämpötilaa suoraan kosketuksessa olevan kohteen kanssa. Nämä mittarit hyödyntävät usein lämpötilan vaikutusta johonkin fysikaaliseen ominaisuuteen, kuten sähköiseen vastukseen tai jännitteeseen. Yleisimpiä kosketuslämpömittarityyppejä ovat termoelementit ja termistorit.

Termoelementit perustuvat Seebeck-ilmiöön, jossa kahden eri metallin liitoskohtaan syntyy lämpötilaerosta riippuva jännite. Tämä jännite voidaan muuntaa lämpötilalukemaksi. Termistorit puolestaan ovat puolijohdekomponentteja, joiden sähköinen vastus muuttuu merkittävästi lämpötilan vaihdellessa. Niitä on kahta päätyyppiä: NTC (Negative Temperature Coefficient), jossa vastus pienenee lämpötilan kasvaessa, ja PTC (Positive Temperature Coefficient), jossa vastus kasvaa lämpötilan kasvaessa.

Kosketuslämpömittareita käytetään monenlaisissa sovelluksissa teollisuudesta lääketieteeseen. Ne soveltuvat hyvin kohteiden tarkkaan mittaamiseen, joissa suora kosketus on mahdollista ja tarpeellista. Esimerkkejä käyttökohteista ovat koneiden ja laitteiden lämpötilan seuranta, elintarvikkeiden prosessointi, sairaaloiden potilasmonitorointi ja laboratoriotutkimukset. Mittaustarkkuus ja vasteaika riippuvat mittarityypistä ja anturin rakenteesta.