korvaushoidot

Korvaushoidot viittaavat terveydenhuollon palveluihin, joissa potilaalle tarjotaan korvauksia sairauden tai vamman aiheuttamista kustannuksista tai menetyksistä. Suomessa korvaushoidot ovat osa sosiaaliturvajärjestelmää ja ne käsittävät sekä vakuutusperusteisia että julkisen rahoituksen tuomia palveluja. Korvaushoitojen tavoitteena on kompensoida potilaan taloudellisia tai fyysisiä haittoja, kuten lääkärin vastaanottokuluja, sairaalahoitoa tai työkyvyttömyyttä.

Korvaushoitoihin kuuluvat muun muassa sairausvakuutus, työkyvyttömyyseläke ja tapaturmavakuutus. Sairausvakuutus korvaa potilaan lääkärin vastaanottokulut, lääkkeet ja sairaalahoidon osittain, kun potilas on sairausvakuutuksen piiriin kuuluvassa työsuhteessa tai opiskelijana. Työkyvyttömyyseläke puolestaan korvaa ansiotulot, jos potilas ei pysty työskentelemään pitkään sairauden tai vamman vuoksi. Tapaturmavakuutus taas kattaa korvaukset, jos potilas loukkaantuu työssä tai vapaa-ajalla.

Korvaushoitojen myöntämisestä vastaavat eri tahot, kuten Kela, työnantajat ja vakuutusyhtiöt. Kelan kautta myönnetään sairausvakuutusetuuksia, kun taas työkyvyttömyyseläkkeet ja tapaturmakorvaukset hoidetaan yleensä työeläkevakuutusyhtiöiden tai vakuutusyhtiöiden kautta. Korvaushoitojen hakeminen edellyttää yleensä lääkärintodistusta tai muuta asiakirjallista todistusta potilaan tilasta.

Korvaushoitojen määräytyminen perustuu lakisääteisiin sääntöihin ja niiden tarkoituksena on turvata potilaan taloudellinen turvallisuus sairauden tai vamman aikana. Korvaushoitojen määrä ja kesto voivat vaihdella potilaan tilan ja työsuhteiden mukaan.