korttelit

Korttelit ovat kaupungin rakennuslohkoja, jotka muodostavat yhtenäisiä rakennettujen alueiden osia. Jokainen kortteli rajautuu yleensä julkisiin käytäviin kuten kadut tai aukiot, ja sen sisällä voi sijaita useita tontteja sekä sisäpihoja. Kortteli voi olla yksittäinen toiminta-alue tai monipuolinen kokonaisuus, jossa on sekä asuin- että liike- ja toimitilarakennuksia. Korttelin muoto vaihtelee: suurissa kaupungeissa ne voivat olla läpivienti- tai suorakulmaisia, kun taas vanhoissa osayleisissä alueissa korttelit voivat seurata kadunmuotoa ja rajoittaa rakennusten muotoa.

Suomessa kortteliajattelu kuuluu asemakaavan ja yleiskaavan (laajempi alueellinen suunnitelma) piiriin. Asemakaavassa korttelit määritellään tarkemmin siten, miten paljon rakennusoikeutta ne sisältävät ja mitä käyttötarkoituksia niille on osoitettu. Korttelin sisällä olevat tontit ovat erillisiä kiinteistöjä, joille annetaan omat rakennus- ja käyttösääntönsä, kuten rakennusoikeudet ja rakennusten sijoittumissäännöt.

Korttelit vaikuttavat kaupungin toimivuuteen ja ilmeeseen. Niiden koko, muoto ja sijoittelu vaikuttavat liikenteen sujuvuuteen, jalankäynti- ja pyöräilyreitteihin sekä julkisten tilojen, kuten puistojen ja aukkojen, sijoittumiseen. Ne muodostavat keskeisen osan kartta- ja kiinteistötietoihin liittyvästä hallinnasta sekä kiinteistöomistuksen järjestämisestä.

Suuret suomalaiset kaupungit, kuten Helsinki, Tampere ja Turku, käyttävät korttelijakoa sekä perinteisissä että uudisrakennuksissa. Korttelirakenne heijastelee sekä historiallista kehitystä että nykyistä kaavoituspolitiikkaa.