korteksissa

Korteksi, tai aivokuori, on aivojen uloin harmaata ainetta sisältävä rakenne. Se vastaa monista korkeammista toiminnoista, kuten aistien käsittelystä, liikkeen ohjauksesta sekä kielen ja muistin kaltaisista kognitiivisista prosesseista.

Aivokuori jaetaan lohkoihin: otsalohko (frontal), päälakilohko (parietal), ohimolohko (temporal) ja takaraivolohko (occipital), sekä insula. Se koostuu kuudesta solukerroksesta; nämä kerrokset muodostavat neocortexin, jonka toiminta mahdollistaa monimutkaisen tiedonkäsittelyn. Toiminto vaihtelee alueittain, mutta suuret yhteydet linkittävät ne toisiinsa.

Primaariset aistialueet ovat esimerkiksi primaarinen somatosensorinen korteksi (S1) päälakilohkossa, primaarinen visuaalinen korteksi (V1) takaraivolohkossa ja primaarinen auditiivinen korteksi (A1) ohimolohkossa. Assosiaatioalueet vastaavat monimutkaisemmasta tiedonhankinnasta, tunnistamisesta ja päätöksenteosta. Etenkin prefrontalinen korteksi osallistuu suunnitteluun ja toiminnanohjaukseen.

Kehitys: korteksin kehitys alkaa sikiöaikana, ja kuudes kerros muodostuu radiaalisen migraation kautta. Kypsyminen jatkuu varhaisessa lapsuudessa, kun aistitiedon hankinta ja kielen oppiminen muokkaavat yhteyksiä.

Vauriot ja sairaudet: kortikaaliset vauriot aiheuttavat oireita riippuen vaurion sijainnista. Esimerkiksi kieleen liittyvät alueet voivat aiheuttaa afasiaa, visuaaliset alueet agnosiaa ja motoriset alueet apraxiaa. Aivohalvaus, epilepsia ja kortikaalinen atrofia liittyvät kortikaaliseen toimintaan.

Plastisuus: aivokuori osoittaa merkittävää plasticiteettia, jolloin toimintoja voidaan sopeuttaa vamman jälkeen. Plastisuus on suurinta lapsuudessa, mutta jatkuu myös aikuisilla kuntoutusprosessin aikana.