korroosioilmiöiden

Korroosioilmiöiden käsite viittaa metallien ja muiden materiaalien asteittaiseen hajoamiseen ympäristön aiheuttamien kemiallisten tai elektrochemiallisten reaktioiden seurauksena. Prosessit voivat johtaa massan menetykseen, ominaisuuksien heikkenemiseen ja rakenteellisen kestävyyden heikentymiseen. Korroosioilmiöt ovat keskeisiä sekä suunnittelussa että kunnossapidossa erityisesti energia-, rakennus- ja kuljetusalalla.

Yleisimmät ilmiöt ovat uniformi korroosio (tasainen hajoaminen koko pinnalla), galvaaninen korroosio (eri metallien kosketuksesta johtuva paikallinen hajoaminen), piittakorroosio (paikalliset syvennykset), crevice-korroosio (tiivisteiden tai rakorakojen alueet) sekä intergranulaarinen korroosio (raja- ja rakeisille alueille liittyvä hajoaminen). Lisäksi esiintyy vetyembrittlementtiä sekä korroosio-rasitusväsymystä.

Korroosion kehittymiseen vaikuttavat ympäristötekijät kuten pH, lämpötila, hapenkulutus ja kloridi-ionien pitoisuus sekä kosteus. Materiaalin koostumus ja mikrorakenne, pintakäsittelyt sekä mekaaninen kuormitus ja jännitys vaikuttavat herkkyyteen. Passivoituneessa tilassa pinnalle muodostuva suojaava oksidikerros voi huomattavasti hidastaa korroosiota.

Hallinta perustuu sekä suunnitteluun että aktiivisiin suojatoimiin. Materiaalivalinta, pintakäsittelyt sekä inhibiittien käyttö ovat yleisiä keinoja, samoin katodinen suojaus, pinnoitteet ja tiivisten tai rakorakojen minimointi. Korroosion tilan seurantaan käytetään gravimetrisiä mittauksia (painon muutokset), potentiaali- ja virta-analyysiä sekä elektroenkemiallista impedanssimetriä (EIS). Esimerkkejä sovelluksista ovat meriliikenne, putkistot sekä rakennus- ja kuljetusteollisuus, joissa korroosiohallinta on keskeinen osa kunnossapitoa.