korkeapainealueiden

Korkeapainealueet ovat suuria alueita, joilla ilmanpaine maan pinnalla on ympäröivää aluetta korkeampi. Keskuksissaan ilma laskeutuu, mikä estää konvektiota ja pilvien muodostumista. Tämän vuoksi korkeapainealueilla on usein selkeää ja kuivaa säätä sekä vähäpilvisyyttä.

Fysiikkaan liittyen korkeapaine muodostuu, kun suuret ilmakehän vyöhykkeet suosivat laskeutuvaa ilmaa. Laskeutuva ilma lämmittää itseään adiabattisesti ja lisää kuivuutta ilmakehään. Pohjoisella pallonpuoliskolla korkeapaineen kiertoliike on myötäpäiväinen; etelän pallonpuoliskolla se on vastapäiväinen.

Sää ja vaikutukset korkeapainealueilla ovat tyypillisesti poutaisia. Yöt voivat olla viileitä ja sumu voi muodostua alaville alangoille. Kesällä alueet voivat aiheuttaa lämpöaaltoja ja pitkähköjä kuivia jaksoja, talvella taas selkeys voi johtaa kiristyvään lämpötilavaihteluun ja pakkasöihin.

Maantieteellisesti suurimmat ja vaikutusvaltaisimmat korkeapaineet esiintyvät subtrooppisilla vyöhykkeillä sekä pysähdyksissä, joissa ne voivat vaikuttaa muiden järjestelmien liikkeisiin. Ne voivat pysyä paikoillaan useita päiviä tai viikkoja ja muuttaa alueen sään pitkäänkin.

Säätieteen näkökulmasta korkeapainealueet havaitaan ja seurataan isobaarien avulla kartoitettuina. Keskuskeskuksen ilmanpaine on tyypillisesti noin 1020–1040 hPa, mutta suuremmat arvot voivat esiintyä. Korkeapaineet vaikuttavat ilmavirtauksiin, sään vaihteluun ja mahdollisesti pitkäkestoisiin jaksoihin.