korkeaherkkä

Korkeaherkkä on psykologinen käsite, jolla tarkoitetaan henkilöä, jolla aisti- ja tunnekokemusten käsittely on syvällisempää ja herkemmin ylikuormittuvaa kuin keskimäärin. Kyse ei ole sairaudesta tai diagnoosista, vaan normaaliin yksilölliseen vaihteluun liittyvä piirre.

Keskeisiä piirteitä ovat syvä kognitiivinen käsittely, korkea herkkyys aistiärsykkeille sekä voimakas emotionaalinen reagointi. Korkeaherkkä voi havaita ja tulkita ympäristön vivahteita, kokea ilon ja tuskan voimakkaammin sekä tarvita enemmän lepoa ja rauhallisia tiloja ylikuormituksen välttämiseksi. Toisaalta herkkyys voi johtaa oivaltavuuteen sekä empatiaan muita kohtaan.

Tiede ja mittaus: Korkeaherkkä liittyy laajempaan sensorisen prosessoinnin herkkyyden (sensory processing sensitivity, SPS) rakenteeseen. Konseptin esille tuojana pidetään Elaine N. Aronia ja hänen kollegoitaan, ja sen tutkimuksessa käytetään usein SPS-mittaria. Arvioiden mukaan noin 15–20 prosenttia väestöstä voidaan luokitella korkea-herkiksi. Käsite kuvastaa periytyvää, luontaista vaihtelua, ei tilaa tai sairautta.

Käytännön näkökulma: Korkea herkkyys vaikuttaa arkeen siten, että yksilö tarvitsee usein riittävästi lepoa, rauhallisia ympäristöjä ja selkeitä rajat sosiaalisissa tilanteissa. Tuki voi koostua esimerkiksi ennakoivasta suunnittelusta, itsensä kuuntelemisestä ja ympäristön säätelystä.

Kritiikki ja keskustelu: Tutkimus ja käyttötavat vaihtelevat kulttuurisesti, ja termiä käytetään ajoittain eri tavoin. Konstruktio nähdään pääasiassa kuvailevana piirteenä, ei sairaudena, ja itsearviointiin perustuvat mittarit ovat subjektiivisia.