koostuvuus

Koostuvuus on suomenkielinen termi, joka kuvaa sitä ominaisuutta, että jokin kokonaisuus koostuu useammista osista, ja että näiden osien välinen järjestys sekä suhteet määrittelevät lopullisen rakenteen sekä toiminnan. Sana viittaa sekä rakenteeseen että suhteisiin osien välillä, ja se voidaan nähdä sekä näkökulmana että ominaisuutena: kuinka hyvin komponentit sopivat yhteen ja miten kokonaisuus riippuu näiden osien yhteisvaikutuksesta.

Etymologisesti koostuvuus on johdettu verbistä koostua sekä -vuus- -päätteestä muodostuvaksi abstraktiksi substantiiviksi. Kielessä sitä käytetään yleisesti kuvaamaan sekä fyysisiä että abstrakteja muodostumia, joissa kokonaisuus on suurempi kuin osiensa summa.

Käyttökohteita on monia. Kemianteoriassa ja materiaalitieteessä puhuttaessa puhutaan usein aineen koostumuksesta, eli siitä, mitä ainesosia ja mitä suhteita niillä on, ja kuinka nämä vaikuttavat ominaisuuksiin kuten väriin, tiheyteen ja kestävyyteen. Filosofiassa ja kielitieteessä kohtuu viitataan usein koostuvuuteen tai kompositionalityyn: siihen periaatteeseen, että lauseen tai ilmaisun merkitys muodostuu sen osien merkityksistä ja niiden yhdistämistavasta. ohjelmistokehityksessä ja järjestelmäarkkitehtuurissa koostuvuus voi tarkoittaa kykyä yhdistellä erillisiä komponentteja toimivaksi kokonaisuudeksi, sekä sitä, että kokonaisuuden käyttäytyminen voidaan päätellä osien ominaisuuksista.

Eroa voidaan pitää termin eri käyttötarkoitusten kontekstista riippuvana: koostuvuus viittaa enemmän rakenteelliseen ominaisuuteen ja suhteisiin, kun taas koostumus tarkoittaa usein itse sisältöä tai koostumusta kokonaisuutta muodostavien osien luettelona. Suomenkielinen sanakirja sekä alan termistö antavat tarkemman määritelmän kunkin kontekstin mukaan.