koordinaatioyhdisteissä

Koordinaatioyhdisteet, jotka tunnetaan myös kompleksiyhdisteinä, ovat kemiallisia yhdisteitä, joissa keskusmetalli-ioni tai -atomi on sitoutunut useisiin ligandeihin. Ligandit ovat molekyylejä tai ioneja, jotka luovuttavat elektronipareja metallikeskukselle muodostaen koordinaatiosidoksen. Tämä sidostyyppi on tyypiltään Lewis-happo-Lewis-emäs -reaktio, jossa metallikeskus toimii Lewis-happona ja ligandi Lewis-emäksenä.

Keskeisiä ominaisuuksia koordinaatioyhdisteissä ovat niiden rakenne ja stereokemia. Ligandien lukumäärä metallikeskusta ympäröivissä yhdisteissä tunnetaan koordinaatiolukuna, joka vaihtelee tyypillisesti kahdesta kahteentoista. Yleisimpiä koordinaatiolukuja ovat neljä ja kuusi. Yhdisteiden kolmiulotteinen muoto, eli stereokemia, riippuu koordinaatioluvusta ja ligandien tilavuudesta. Tällöin voi esiintyä erilaisia isomeerejä, kuten geometrisia ja optisia isomeerejä, jotka vaikuttavat yhdisteen fysikaalisiin ja kemiallisiin ominaisuuksiin.

Koordinaatioyhdisteillä on laaja kirjo sovelluksia monilla eri tieteenaloilla. Niitä käytetään katalyytteinä kemiallisissa reaktioissa, lääkeaineina ja diagnostisissa välineinä biokemiassa ja lääketieteessä, sekä materiaalitieteessä esimerkiksi pigmentteinä ja aurinkokennojen osina. Niiden kyky sitoa ja vapauttaa ioneja tai molekyylejä tekee niistä erittäin hyödyllisiä useissa prosesseissa.