konservointiprosessin

Konservointiprosessi on kulttuuriperintöesineiden ja museoaarteiden säilyttämisen suunnittelua ja toteutusta. Sen tavoitteena on estää vaurioita, hidastaa tai pysäyttää materiaalin vaurioituminen sekä tarvittaessa palauttaa esineen luonnetta ja ulkonäköä historiallisessa kontekstissa. Prosessi rakentuu vaiheittain: alun kartoitus ja kuntoarviointi, jossa kohde tutkitaan, kuvataan ja riskit kartoitetaan; suunnitteluvaihe, jossa laaditaan hoito-ohjelma, asetetaan tavoitteet ja varmistetaan eettiset periaatteet, kuten reversibiliteetti ja mahdollisimman pieni interventio; toteutus, jossa toteutetaan asianmukaiset toimenpiteet – puhdistus, stabilointi, kiinnikkeet, materiaalia korvaavat täydennykset tai retusointi tarvittaessa sekä käyttö- ja ympäristöolosuhteisiin liittyvät muokkaukset; sekä dokumentointi, johon kirjataan toimenpiteet yksityiskohtaisesti, mukaan lukien valokuvat, analyysit ja materiaalityypit.

Jälkiseuranta ja hallinnointi: seuranta, arviointi tuloksista sekä ennaltaehkäisevien toimenpiteiden suunnittelu. Konservointiprosessissa erotetaan preventiivinen konservointi – kohteen riskeiltä suojaaminen ja ympäristöolosuhteiden hallinta – sekä restauratiivinen konservointi, jossa pyritään palauttamaan esineen alkuperäisiä ilmentymiä, säilyttäen samalla historia ja arvo.

Keskeisiä periaatteita ovat aineistojen yhteensopivuus, vahinkojen välttäminen, läpinäkyvyys sekä valintojen dokumentointi ja kommunikaatio sidosryhmien kanssa.