konjunktiviitin

Konjunktiviitti eli sidekalvontulehdus on sidekalvon eli silmän valkean alueen sisäpinnan limakalvon tulehdus. Taudin kulku voi olla akuutti tai krooninen, ja se voi koskea yhtä silmää tai molempia. Suomen kielen genetiivissä termiä konjunktiviitin voidaan käyttää viittaamaan juuri johonkin konjunktiviitin aiheuttamaan tulehdukseen.

Tyypillisiä syitä ovat virukset, bakteerit sekä allergiset reaktiot, joihin liittyy myös ärsyttävät aineet kuten savu tai kemikaalit. Riski esiintyä on erityisesti lapsilla, piilolinssien käyttäjillä ja tiloissa, joissa esiintyy tartuntatauteja. Tartuttavuus on suurinta viruksellisissa ja joissain bakteerisissa muodoissa.

Oireet vaihtelevat, mutta yleisiä ovat punoitus, kutina, polttava tai vierasesineen tunne, lisääntynyt eritys sekä silmäluomien turvotus. Näkö voi hetkellisesti sumeta, erityisesti kosteuden tai eritteiden vuoksi. Jokapäiväisessä elämässä oireet ovat yleensä lievempiä, mutta tartuttavuutta tulisi välttää.

Diagnoosi tehdään pääosin kliinisen tutkimuksen perusteella. Harvoin tarvitaan lisätutkimuksia. Hoito riippuu syystä: virusperäinen konjunktiviitti paranee yleensä itsestään 1–3 viikon kuluessa; oireita lievitetään esimerkiksi kylmillä kompressioilla ja keinotekoisilla kyynelnesteillä. Bakteerinen konjunktiviitti hoidetaan paikallisilla antibioottisilla silmätipoilla tai voiteilla, mikä nopeuttaa paranemista ja vähentää tartuttavuutta. Allerginen konjunktiviitti hoidetaan antihistamiinien ja/tai mast Sol stabilointien avulla; joissakin tapauksissa voidaan harkita lyhytaikaista kortikosteroidien käyttöä lääkärin valvonnassa.

Ennuste on yleisesti hyvä. Ennaltaehkäisy perustuu hyväksi koettuun käsihygieniaan, silmien välttämiseen koskettelua, jakamattomien pyyhkeiden ja kosmetiikan välttämiseen sekä asianmukaiseen piilolinssihygieniaan.