konentraatiossa

Konentraatio on kemiallinen suure, joka kuvaa, kuinka paljon liuennutta ainetta on liuoksessa. Suomen kielen inessiivimuoto konentraatiossa käytetään ilmaisemaan tilaa, jossa liuoksessa on tietty pitoisuus, esimerkiksi “konentraatiossa oleva liuos”. Pitoisuudet voivat vaihdella suuresti sovelluksesta riippuen, ja niiden mittaamiseen sekä ilmaisemiseen on useita standardeja.

Pitoisuuksien yleisimmät muodot ovat: molaarisuus (molaarisuus, M), eli moolien määrä liuoksessa per litra liuosta; molaliteetti (m), eli moolien määrä liuottimessa per kilogramma liuottinta; massaosuus (w, massaprosentti), eli liuenneen aineen massa suhteessa liuoksen kokonaismassa; tilavuusprosentti (vol-%), eli liuoksen tilavuuksien suhde; molekyyliosuus (mooliosuus, x), eli osuus kokonaismoolien määrästä; sekä massa- ja tilavuuspitoisuudet kuten g/L.

Laskenta ja laimennus: C1V1 = C2V2 kuvaa, kuinka liuoksen pitoisuus muuttuu tilavuuden laajentuessa. Tämä kaava on keskeinen laboratorioissa, joissa valmistetaan tietyn pitoisuuden liuoksia laimentamalla.

Käytännön sovellukset ulottuvat kemiasta biologiaan ja ympäristötieteisiin. Konentraatio vaikuttaa reaktioiden nopeuksiin, diffuusioon ja biologisiin prosesseihin, kuten ionien gradientteihin solukalvoilla. Mittauksia tehdään esimerkiksi titrauksella, spektroskopialla tai gravimetrisillä menetelmillä. Konentraatio on keskeinen käsite sekä teoreettisissa että käytännön kemian ja biokemian kysymyksissä.