komplementaarivärit

Komplementaarivärit ovat väriyhdistelmiä, jotka sijaitsevat väripyörän vastakkaisilla puolilla ja muodostavat suurimman kontrastin, kun niitä käytetään rinnakkain. Ne ovat keskeinen käsite värikontrastin teoriassa sekä digitaalisessa että painetussa mediassa. Väriopissa on useita malleja. Lisäämismallissa (valon väri) komplementaarisista pareista ovat punainen–cyan, vihreä–magenta sekä sininen–keltainen. Perinteisessä maalauksessa (RYB-väriympyrä) vastaavat parit ovat punainen–vihreä, sininen–oranssi sekä keltainen–violetti. Näin ollen komplementaarivärit viittaavat sekä näiden eri järjestelmien kontrastipareihin.

Käytännössä komplementaarivärit korostavat toisiaan: vierekkäin ne kiihdyttävät havaintoa, lisäävät kirkkautta ja auttavat luomaan visuaalista hierarkiaa. Niitä käytetään laajasti taiteessa, graafisessa suunnittelussa ja valokuvauksessa sekä käyttöliittymäsuunnittelussa kontrastin ja luettavuuden parantamiseksi. Liiallinen käyttö voi kuitenkin aiheuttaa silmien rasitusta, joten tavallisesti komplementaarivärit tasapainotetaan neutraalien värien tai harmaan sävyjen kanssa. Split-komplementaarisuus, jossa yksi päävärin lisäksi sen viereisten värien sävyjä käytetään, tarjoaa usein lempeämmän vaihtoehdon täydeksi kontrastiksi.

Sävykuvauksen kannalta komplementaarivärit voivat sekoittuessaan tuottaa neutraaleja sävyjä: valossa niiden sekoitus voi johtaa kirkkaan valkoiseen, pigmenttien sekoitus puolestaan harmaaseen tai ruskeaan, riippuen käytetyistä pigmenteistä.