kompleksisuustiede

Kompleksisuustiede on monitieteinen tutkimusala, joka tutkii monimutkaisten järjestelmien rakennetta, dynamiikkaa ja käytöstä. Se keskittyy ilmiöihin kuten emergenssiin, itsesäätelyyn, sopeutumiseen, ei-lineaarisuuteen ja verkostorakenteisiin, joissa yksinkertaisista osista syntyy odottamattomia, järjestäytyneitä kokonaisuuksia.

Ala on saanut vaikutteita kybernetiikasta, systeemiteoriasta ja termodynamiikasta, ja modernin kompleksisuustieteen kehitys liitetään 1980–1990-lukujen monitieteisiin instituutioihin, kuten Santa Fe Instituteen. Menetelmiin kuuluvat matemaattinen mallintaminen, ei-lineaarinen dynamiikka, verkostoanalyysi, agenttipohjaiset simulaatiot sekä informaatioteoria ja tilastollinen mekaniikka.

Sovelluksia löytyy biologiasta ja ekologiasta taloustieteeseen, sosiaalitieteisiin, tekoälyyn ja kaupunkitutkimukseen. Kompleksisuustiede tarjoaa käsitteitä ja työkaluja esimerkiksi epidemioiden leviämisen, markkinoiden ja ekosysteemien ymmärtämiseen sekä suunnitteluun kestävämpien ja resilientimpien järjestelmien luomiseksi.

Alan rajaukset ovat joustavia, ja sen kritiikki kohdistuu joskus käsitteiden epätarkkuuteen, ennustettavuuden rajoihin ja mallien herkkyyteen oletuksille. Kompleksisuustiede pyrkii yhdistämään teoreettisen ymmärryksen ja laskennalliset menetelmät, jotta monitasoisia ja vuorovaikutteisia ilmiöitä voitaisiin kuvata ja vertailla eri konteksteissa.