kompaktilevyistä

Kompaktilevy, tunnettu myös nimellä CD, on digitaalinen optinen tallennusväline, joka tuli markkinoille vuonna 1982. Se käyttää laseria tietojen lukemiseen ja kirjoittamiseen pienille kuopille ja tasaisille alueille levyn pinnalla. Alun perin CD-levy suunniteltiin digitaalisen äänen tallentamiseen, mutta myöhemmin siitä kehitettiin myös tietokoneiden käyttöön soveltuvia versioita, kuten CD-ROM (Read Only Memory), CD-R (Recordable) ja CD-RW (ReWritable).

CD-levyn halkaisija on tyypillisesti 12 senttimetriä ja se pystyy tallentamaan noin 74-80 minuuttia digitaalista ääntä tai suuren määrän dataa, kuten tekstiä, kuvia tai ohjelmistoja. Levyn lukemiseen käytetään CD-soitinta, joka pyörittää levyä ja kohdistaa lasersäteen sen pinnalle. Laserin heijastuksen muutokset kuoppien ja tasaisien alueiden välillä tulkitaan digitaalisiksi bitteiksi.

Vaikka CD-levy on ollut erittäin suosittu tallennusväline vuosikymmenten ajan, sen käyttö on vähentynyt merkittävästi uusien ja tehokkaampien tallennustekniikoiden, kuten USB-muistitikkujen ja pilvipalveluiden yleistyttyä. Silti CD-levyjä käytetään edelleen jonkin verran musiikin, elokuvien ja tietojen jakeluun, erityisesti niille, jotka arvostavat fyysisiä medioita.