kommunikoimisen

Kommunikoimisen käsite viittaa prosessiin, jossa tieto, merkitys tai aikomus välitetään lähettäjän ja vastaanottajan välillä. Se on perusta inhimilliselle vuorovaikutukselle ja voi olla sekä tarkoituksellista että tahatonta. Hyvin suoritettu kommunikoiminen edellyttää yhteistä merkityksen rakentamista ja vastaanottajan tulkinnan huomioimista.

Keskeiset osatekijät ovat lähettäjä, viesti, kanava, vastaanottaja, palaute ja konteksti sekä melu. Viestintä alkaa lähettäjän koodauksesta (encoding) ja päättyy vastaanottajan dekoodaukseen (decoding). Kanavana voidaan käyttää kieltä, kirjoitusta, kuvia, eleitä, ääniä sekä digitaalisia alustoja.

Kommunikoiminen voidaan luokitella kielen ja ei-kielen mukaan sekä manuaalisen vuorovaikutuksen mukaan; siihen sisältyy verbaalinen viestintä (puhe, kirjoitus) ja ei-verbaalinen viestintä (ilmeet, eleet, kehonkieli, äänensävy). Digitaalinen kommunikoiminen eroaa aikataulunsa ja kanavien toiminnan mukaan: kasvokkain tapahtuva, kirjoitettu viestintä, sähköposti, chat, sosiaalinen media.

Teoreettisesti kommunikoimisen mallien joukkoon kuuluu lineaarinen malli (lähettäjä–viesti–vastaanottaja), interaktiivinen malli ja transaktiomalli, joissa tunnistetaan palaute ja konteksti sekä vuorovaikutuksen dynaaminen luonne.

Esteet voivat olla kielen ja kulttuurin eroista syntyviä merkitysvirheitä, sanaston epäselvyyksiä, odotusten ristiriitoja, tekniset ongelmat sekä kognitiivinen kuorma tai melu digitaalisissa kanavissa.

Kommunikoiminen on keskeinen taito monilla elämänalueilla, kuten koulussa, työpaikalla ja ihmissuhteissa. Tehokas kommunikoiminen edellyttää selkeyttä, vastaanottajan tilan huomiointia, palautteen keräämistä sekä eettisten ja yksityisyyden suojan kysymysten huomioon ottamista.