kommunikaatiohäiriöihin

Kommunikaatiohäiriöt ovat tiloja, joissa yksilön kyky välittää, ymmärtää tai käyttää viestejä on merkittävästi heikentynyt. Ne voivat ilmentyä puheen tuotannossa, kielellisessä ymmärtämisessä, kirjoitetussa viestinnässä tai sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Häiriöt voivat olla syntymäaikaisia, kehittyä lapsuudessa tai olla seurausta sairaudesta tai vammasta aikuisena.

Yleisimmät tyypit jaotellaan kehitys- ja aikuisikäisiin. Kehityksen häiriöt koskettavat usein lapsia ja niihin kuuluvat kielenkehityksen viivästyminen sekä puheen tuotannon vaikeudet. Aikuisilla tavallisia ovat afasia (kielen ymmärtäminen tai tuottaminen aivoperäisen vamman jälkeen), dysartria (artikulaation motorisen kontrollin häiriö) sekä puheen apraxia. Sosiaalisen vuorovaikutuksen haasteet voivat ilmetä esimerkiksi autismikirjon häiriöissä, ja ne voivat vaikuttaa sekä kippoihin että viestinnän sujuvuuteen.

Taustatekijöitä ja riskejä ovat muun muassa kuulohäiriöt, aivovammat, aivohalvaus, neurodegeneratiiviset sairaudet sekä kehitykselliset tekijät kuten varhaisen vuorovaikutuksen haasteet. Ympäristötekijöillä, kuten varhaisella stimulaatiolla ja koulutuksella, on suuri merkitys kehitykselle ja sopeutumiselle.

Arviointi ja hoito perustuvat moniammatilliseen lähestymistapaan. Puhe- ja kielen terapeutit (logopedit/puheterapeutit) selvittävät kyvyt ja haasteet sekä suunnittelevat yksilöllisen hoitosuunnitelman. Hoitoon kuuluu puheterapia, kommunikaatiostrategioiden opettaminen sekä tarvittaessa AAC-laitteiden tai tukimateriaalien käyttö. Varhainen tuki parantaa usein lopputulosta.