kolonialisointi

Kolonialisointi on historiallinen prosessi, jossa valtio tai hallinto laajentaa vaikutusvaltaansa toisen alueen ja sen asukkaiden kustannuksella. Siihen voi sisältyä siirtokuntien perustaminen, suora hallinto, taloudellinen alistaminen sekä kulttuurisen vaikutusvallan levittäminen, usein kielen, uskonnon ja koulutuksen kautta. Kolonialismi liittyy usein imperialismiin ja riippuvuuksien rakentamiseen.

Kolonialisointia harjoitettiin etenkin 1400-luvulta 1900-luvun puoliväliin. Euroopan valtiot kuten Espanja, Portugali, Iso-Britannia, Ranska, Hollanti ja Belgia sekä myöhemmin Yhdysvallat ja Japani laajensivat valtaansa Amerikkaan, Afrikkaan, Aasiaan ja Oseaniaan. Hallinto saattoi perustua suoraan maaherran hallintoon, väestön pakkotyöhön sekä luonnonvarojen ja markkinoiden hallintaan. Seurauksena moni alkuperäiskansakulttuuri menetti osan elinkeinoistään ja identiteetistään, ja kieli- sekä uskontoihin liittyvää muutosta tapahtui laajasti.

Kolonialisoinnin vaikutukset ovat monitasonisia: taloudellisia, poliittisia, sosiaalisia ja kulttuurisia. Alkuperäisyhteisöjen oikeudet poljattiin, yhteisöjen hallintorakenteet romuttuivat, ja väestömuutokset sekä väkivalta ja pakkotyö olivat yleisiä. Nykyiset konfliktit ja epätasa-arvoiset suhteet voivat juontaa juurensa kolonialismin järjestelmistä.

Toisen maailmansodan jälkeen monet siirtomaat itsenäistyivät dekolonisaation myötä. Kolonialisoinnin perinnöt näkyvät edelleen taloudellisina ja poliittisina rakenteina sekä kulttuurisina jäännöksinä; kriittinen tutkimus, kuten postkolonialismi, käsittelee näitä vaikutuksia ja pyrkii palauttamaan alkuperäisasukkaiden ja entisten siirtomaiden näkökulmat.