kolonialismista

Kolonialismi tarkoittaa tilannetta, jossa valtio tai koalitio laajentaa hallintaansa toisen alueen yli taloudellisen, poliittisen ja kulttuurisen vaikutusvallan saavuttamiseksi. Sen toteuttamistapoja ovat sotilaallinen valta, diplomaattinen painostus sekä hallinnollinen järjestelmä, jossa paikallinen yhteiskunta asetetaan emävaltion sääntöjen ja etujen alle. Kolonialismin ja siihen liittyvän taloudellisen hyödyntämisen vaikutukset ovat olleet laajoja ja pitkäkestoisia.

Historian suurin osa kolonialismista sijoittuu 1400-luvulta 1900-luvun alkuun. Euroopan valtiot perustivat siirtomaita Amerikassa, Afrikassa, Aasiassa ja Tyynenmeren alueilla. Malleja vaihtelivat suorasta hallinnosta epäsuoraan hallintoon sekä erilaisten siirtokuntien järjestämiseen, joissa paikallista johtoa hyödynnettiin. Siirtomaavaltiot käyttivät raaka-aineiden ja työvoiman hyödyntämistä sekä markkinoiden kontrollointia, samalla levittäen kieliä, lakeja ja koulutusta.

Kolonialismin vaikutukset ovat sekä taloudellisia että kulttuurisia, ja niissä korostuvat sekä hyödyntäminen että vastarinta. Infrastruktuuri ja terveydenhuolto paransivat joidenkin alueiden elinoloja, mutta usein syntyi taloudellista riippuvuutta ja resurssien ryöstöä. 1900-luvulla itsenäistymisliikkeet ja dekolonisaatio johtivat monien maiden itsenäistymiseen, mutta kolonialismin jäännökset elivät edelleen taloudellisina ja sosiaalisina rakenteina sekä rajajärjestelminä.

Nykykeskusteluissa korostuvat kolonialismin kriittinen tutkimus, repatriaatio- ja palautuskysymykset sekä kysymykset siitä, miten historiaa kerrotaan ja opetetaan. Termi "neokolonialismi" viittaa edelleen globaaleihin taloudellisiin suhteisiin, joissa vanhojen siirtomaa-alueiden kehitys on epätasapainossa. Kolonialismiin liittyviä tutkimuksia peilataan sekä humanitaarisiin että poliittisiin kysymyksiin ja niiden jatkuviin seurauksiin.