kolmikerrosmalli

Kolmikerrosmalli, suomeksi myös tunnettu nimellä "kolmikerroksinen mallinnus", on psykologinen ja sosiaalipsykologinen teoria, joka selittää ihmisten sosiaalisten vuorovaikutusten ja ryhmädynamiikan perusteita. Mallin kehitti yhdysvaltalainen psykologi Kurt Lewin 1940-luvulla. Sen mukaan ihmisten sosiaalinen käyttäytyminen ja ryhmäprosessit voidaan ymmärtää kolmella tasolla tai kerroksella: yksilö, ryhmä ja ympäristö.

Ensimmäinen kerros käsittää yksilön. Tässä tasossa tarkastellaan yksilön ajattelua, tunteita, motivaatiota ja persoonallisuutta. Yksilö vaikuttaa ja reagoi ryhmään sekä ympäristöönsä, ja näin ollen myös ryhmä ja ympäristö vaikuttavat yksilön käyttäytymiseen.

Toinen kerros on ryhmä. Tässä tasossa keskitytään ryhmän sisäisiin prosesseihin, kuten ryhmädynamiikkaan, rooleihin, kommunikaatioon ja ryhmän normien muodostumiseen. Ryhmä toimii yhtenä kokonaisuutena, jossa yksilöt vuorovaikuttavat keskenään ja vaikuttavat ryhmän kokonaistehtävään.

Kolmas kerros on ympäristö. Tässä tasossa tarkastellaan ulkoisia tekijöitä, kuten kulttuuria, yhteiskunnallisia normeja, fysikaalista ympäristöä ja yhteiskunnallisia rakenteita, jotka vaikuttavat sekä yksilöihin että ryhmiin. Ympäristö voi olla niin fyysinen, kuten työpaikka tai koulu, kuin myös sosiaalinen, kuten lainsäädäntö tai kulttuuriset arvot.

Kolmikerrosmalli korostaa, että yksilö, ryhmä ja ympäristö ovat keskenään vuorovaikutuksessa ja että muutokset yhdessä tasossa vaikuttavat muihin tasoihin. Malli on laaja ja sovellettavissa moniin eri aloihin, kuten organisaatioiden kehittämiseen, ryhmäkoulutukseen, yhteisötyöhön ja sosiaaliseen psykologiaan. Sen avulla voidaan ymmärtää paremmin, miten yksilöiden ja ryhmien toiminta ja kehitys voidaan ohjata ja parantaa.