kolloidijärjestelmiin

Kolloidijärjestelmät, eli kolloidit, ovat seoksia, joissa yhden aineen hiukkaset ovat jakautuneet tasaisesti toiseen aineeseen. Nämä hiukkaset ovat suurempia kuin liuoksissa olevat molekyylit tai ionit, mutta liian pieniä nähtäväksi paljaalla silmällä. Kolloidien hiukkaskoko on tyypillisesti välillä 1 nanometri ja 1 mikrometri. Kolloidijärjestelmät ovat heterogeenisia, vaikka ne näyttävätkin usein homogeenisilta.

Kolloidit luokitellaan yleensä sen mukaan, missä olomuodoissa dispergoitunut faasi ja jatkuva faasi ovat. Esimerkkejä ovat aerosolit, joissa kiinteät tai nestemäiset hiukkaset ovat kaasussa, kuten savu tai sumu. Vaahto on kaasu dispergoituneena nesteeseen tai kiinteään aineeseen. Emulsiot ovat nesteitä, jotka ovat jakautuneet toiseen nesteeseen, kuten maito tai majoneesi. Geelit ovat nesteitä, jotka ovat jakautuneet kiinteään aineeseen, muodostaen puolikiinteän rakenteen, kuten hyytelö. Solut ovat kiinteitä hiukkasia dispergoituneina nesteeseen, esimerkiksi maali. Kiinteät solut ovat kiinteitä hiukkasia dispergoituneina toiseen kiinteään aineeseen, kuten monet metalliseokset ja jalokivet.

Kolloidien ominaisuuksiin kuuluu Tyndall-ilmiö, jossa valonsäde siroaa kolloidipartikkeleista ja tulee näkyväksi. Kolloidipartikkelit eivät myöskään laskeudu painovoiman vaikutuksesta samalla tavalla kuin suuret kiinteät hiukkaset. Kolloideilla on useita tärkeitä sovelluksia teollisuudessa ja luonnossa, esimerkiksi ravinnontuotannossa, lääketieteessä ja biologiassa.