kokemuskulutus

Kokemuskulutus viittaa kuluttajien menoihin, jotka kohdistuvat kokemuksiin ja elämyksiin sen sijaan, että hankittaisiin aineellisia hyödykkeitä. Ilmiö on osa laajempaa kokemustaloutta, jossa arvo nähdään syntyvän tapahtumasta, vuorovaikutuksesta ja tunnekokemuksesta, ei pelkästään omistamisesta.

Kuluttajat kokevat kokemuksia usein viihteellisenä, merkityksellisenä ja sosiaalisesti yhteisöllisenä. Motivaatiot voivat sisältää muistojen rakentamisen, identiteetin vahvistamisen sekä halun osallistua sosiaaliseen vuorovaikutukseen ja jakaa elämyksiä verkossa.

Esimerkkejä kokemuskulutuksesta ovat matkailu ja kulttuuritapahtumat, konserttikäynnit, teemailymykset ruokapaikoissa, teatteri- ja elämysillat sekä urheilu- tai luontoseikkailut. Myös virtuaaliset tai interaktiiviset elämykset voivat muodostaa osan kokemuskulutuksesta.

Taloudellisesti kokemusmenot voivat lisätä palvelu- ja viihdealojen kysyntää sekä muokata kulutussuhteita: rahaa käytetään enemmän elämyksiin ja vähemmän materiaaliin. Paljon mahdollista on myös velkaantumisen ja ympäristövaikutusten riskien kasvu sekä kokemusten kuluttamisen ja ostokäyttäytymisen nopea muutos.

Tutkimuksessa kokemuskulutuksesta käytetään mittareita kuten jaettujen muistojen arvo, asiakkaiden sitoutuminen ja toistuva ostokäyttäytyminen. Ajattelussa käsitteet kokemustalous ja experience economy ovat näkyvä osa keskustelua; näiden kehittäjät, kuten Pine ja Gilmore, ovat vaikuttaneet alan teoreettiseen kehitykseen.