kohdekalvojen

Kohdekalvot ovat kalvopohjaisia alustoja, joita käytetään biotiede- ja biokemiallisissa analyyseissä. Niiden tarkoituksena on toimia näytteen immobilisointi- tai havaintopintana, johon näyte kiinnittyy tai jonka pinnalla tapahtuu vuorovaikutuksia. Termi viittaa usein kalvoihin, joita käytetään blotting-tekniikoissa sekä biosensorisovelluksissa.

Yleisimmät kohdekalvojen materiaalit ovat nitrocelluloosa, PVDF (polyvinyliidifluoridi) sekä erilaiset polyesteri- tai nyloniin perustuvat kalvot. Nitrocelluloosa- ja PVDF-kalvot eroavat kiinnittyvyydessään, kemisessä kestossaan ja detektiotavoissaan (esim. immunodetektio, chemiluminesenssi tai fluoresenssi). Kalvojen pinnat voivat olla hydrophilisiä tai hydrophobisia, ja niiden rakenteet vaikuttavat näytteen pidätykseen sekä taustasignaaliin.

Käyttökohteita ovat erityisesti blotting-tekniikat (Southern-, Northern- ja Western-blot), joissa näyte siirretään kalvolle ja kiinnittyy siihen, sekä immunodetektio ja analyysit biosensoreissa. Kohdekalvoja voidaan käyttää myös muissa sensorijärjestelmissä, joissa kalvon pinnalle rakennetaan spesifisiä vuorovaikutuksia.

Käyttö- ja valintakriteerejä ovat esimerkiksi kiinnittyvyyskapasiteetti, läpäisevyys, kemiallinen vakaus sekä yhteensopivuus valitun detektio-menetelmän kanssa (chemiluminesenssi, fluoresenssi). Ennen käyttöönottoa kalvot valmistellaan ohjeiden mukaan: PVDF-kalvot aktivoidaan usein methanolilla ja nitrocelluloosakalvot kostutetaan. Säilytys on kuivissa, suojassa kosteudelta.