koercitiivisyytenä

Koercitiivisyys on magneettisen aineen ominaisuus, joka kuvaa sen vastustuskykyä demagnetoitumiselle. Se määritellään magneettikentän voimakkuutena Hc, jonka tarvitsee soveltaa magneettisen tilan palauttamiseksi demagnetoituneeseen tilaan, kun materiaali on ollut saturoitu. Koercitiivisyys kertoo siten, kuinka suurta vastakkaisen suunnan kenttää tarvitaan, jotta magnetisoituminen saadaan takaisin nollaan tai filtteröidään pois.

Koercitiivisyys ilmenee magneettikierroksella (hysteresis loop), jossa magnetisaatio M määritellään magneettikentän H funktiona. Hc on kentän arvo, jolla M = 0, kun kierrosta viedään saturoituneesta tilasta kohti vastakkaista magnetointia. Yleisiä yksiköitä ovat ampeeri per metri (A/m); vanhemmissa yhteyksissä käytetään myös oerstedeja (Oe).

Koercitiivisyyteen vaikuttavat sekä materiaalin ominaisuudet että mikrostruktuuri. Raekoko, epäpuhtaudet, epäjärjestys ja defektit voivat muuttaa domainien liikkeen ja siten koercitiivisyyttä. Myös kristallin anisotropia ja lämpötila vaikuttavat: lämpötilan noustessa koercitiivisyys yleensä laskee, kun magneettinen järjestys heikkenee.

Käytännössä korkea koercitiivisyys on kriittinen ominaisuus pysyvissä (pysähtyvissä) magneeteissa, kuten NdFeB- ja SmCo-magneeteissa, jotka kestävät demagnetointia käytön aikana. Vanhat tai pehmeät magneettimateriaalit, kuten ferriitit ja muut pehmeät keskukset, puolestaan pyrkivät omaamaan matalamman koercitiivisyyden. Koercitiivisyys on keskeinen parametri magnetisten materiaalien suunnittelussa ja käytössä.