koeherkkyys

Koeherkkyys on lääketieteellinen ja tilastollinen termi, joka kuvaa testin kykyä tunnistaa oikein ne henkilöt, joilla on tutkittava tila. Se mittaa sitä osuutta sairastavista, jotka saavat positiivisen testituloksen. Koeherkkyys on keskeinen mittari diagnostiikan laadun arvioinnissa ja seulontojen suunnittelussa.

Koeherkkyys lasketaan sanomalla, että sairastavien joukosta testillä positiiviseksi todettujen osuus on mahdollisimman suuri. Kun koeherkkyys on korkea, suurin osa sairastavista havaitaan testillä ja niitä, jotka sairastavat mutta testaa negatiivisesti, on vähän. Esimerkiksi rintasyövän seulonnassa korkea koeherkkyys tarkoittaa, että suurin osa todellisesti sairastavista löytää/testin avulla.

Seuraava tärkeä käsite on spesifisyys, joka mittaa oikeiden negatiivisten osuutta terveistä. Koeherkkyyden ja spesifisyyden välillä on usein kompromissi: korkea herkkyys voi heikentää spesifisyyttä, ja päinvastoin. Tulos vaikuttaa myös positiivisen ennusteen arvoon sekä siihen, kuinka moni testituloksesta saadaan ohjausta toimenpiteisiin. Testien tulkinnassa huomioidaan lisäksi taudin esiintyvyys väestössä ja laboratorioteknologian ominaispiirteet.

Rajoitteet: mikään yksittäinen test ei ole täydellinen. Koeherkkyyden arviointi on kontekstuaalista, ja siihen vaikuttavat taudin vaihe, testin tekninen toteutus sekä populaation riskitaso. Käytännössä koeherkkyyden lisäksi tarkastellaan spesifisyyttä, ennustearvoja ja kokonaisriskin arviointia.