koaksiaalilämpötilaanturit

Koaksiaalilämpötilaanturit, tunnetaan myös nimellä koaksiaaliset termoparit, ovat lämpötilaa mittaavia laitteita, jotka hyödyntävät koaksiaalista rakennetta. Tämä rakenne koostuu kahdesta erillisestä johtimesta, jotka on eristetty toisistaan ja ympäröity ulommalla vaippamateriaalilla. Johtimet, jotka muodostavat lämpöparin, ovat tyypillisesti valmistettu eri metalleista, kuten kromielistä ja aliumelistä tai platina-rodiumista. Kun näiden kahden eri metallin liitospiste, eli mittauspiste, altistuu lämpötilan muutokselle, syntyy pieni jännite (Seebeckin ilmiö). Tämä jännite on suoraan verrannollinen lämpötilaeroon vertailupisteen ja mittauspisteen välillä.

Koaksiaalilämpötilaanturien etuja ovat niiden kestävyys, kompakti koko ja hyvä mekaaninen lujuus. Koaksiaalinen rakenne tarjoaa myös suojan ulkoisilta häiriöiltä ja mahdollistaa asennuksen ahtaisiin tiloihin. Niitä käytetään laajasti teollisissa sovelluksissa, kuten koneiden, putkistojen ja pakokaasujärjestelmien lämpötilan mittauksessa. Myös tutkimuslaboratorioissa ja tieteellisissä kokeissa ne ovat yleisiä. Anturin tyyppi ja materiaalit valitaan sovelluksen vaatimusten, kuten lämpötila-alueen ja ympäristöolosuhteiden, perusteella. Mittaustarkkuus riippuu anturin laadusta, kalibroinnista ja mittausjärjestelmästä.