koagulaatiossa

Koagulaatiossa tarkoitetaan veren hyytymisen sekundaarista hemostaasia, jossa vaurioituneelle verisuonialueelle muodostuu vahva ja kestävä fibriiniverkko. Tämä vaihe seuraa primaarista plugin muodostumista ja toimii verenvuodon pysäyttämisen tukena sekä kudoksen paranemisen mahdollistajana.

Koagulaatiokaskadi muodostuu kahdesta, toisiinsa liittyvästä polusta, jotka yhdistyvät yhteiselle lopulliselle tasolle. Ekstrinsinen polku käynnistyy kudostekijän (toutuun) vapautumisesta ja VIIa:n avulla aloittaa X:n aktivoitumisen. Intrinsinen polku aktivoituu veren kontaktin kautta ja etenee XIIa:n, XIa:n, IXa:n sekä VIIIa:n avulla. Molemmat polut johtavat yhteiseen lopulliseen vaiheeseen, jossa Xa yhdessä Va:n kanssa muuntaa protrombiinin (II) trombiiniksi (IIa). Trombiini muuttaa fibrinogeenin fibriiniksi ja aktivoi fibrinverkon vahvistumisen sekä veren hyytymän stabiloinnin. Hyytymä risteyttyy ja verkostosta muodostuu kiinteä pala, joka pysäyttää verenvuodon.

Koagulaation säätely on tiukkaa ja siihen vaikuttavat sekä prokoagulanttiset että anticoagulanttiset tekijät. K-vitamiini osallistuu II, VII, IX ja X sekä proteiinit C ja S valmistukseen. Anti-tromboottiset mekanismit, kuten antitrombiini III ja kudostekijän TF-inhibiittori, pitävät liikatuotantoa kurissa. Liiallinen hyytyminen voidaan estää fibrinolyysillä, jossa plasmiini hajottaa fibriiniä.

Diagnostiikka ja hoito perustuvat koagulaatiotesteihin (esim. PT/INR, aPTT, fibrinogeeni, trombosyyttien määrä) sekä kliinisiin oireisiin. Taudit kuten hemofilia, von Willebrandin tauti tai liiallinen veritulppien muodostuminen voivat vaikuttaa koagulaatioon. Hoitoon kuuluu antikoagulantit kuten hepariini ja suorat suonensisäiset tai suun kautta admineeratut C-vitamiinimet säätelyyn.