kliiringiinfrastruktuuri

Kliiringiinfrastruktuuri tarkoittaa järjestelmien ja organisaatioiden kokonaisuutta, joka mahdollistaa kaupankäyntien jälkitoimenpiteet, erityisesti clearingin, nettingin ja settlementin. Sen tavoitteena on vähentää vastapuoliriskiä, tehostaa likviditeetin käyttöä sekä varmistaa arvopaperi- ja rahasiirtojen oikea-aikaisuus ja luotettavuus.

Keskeiset komponentit ovat keskuskeskipolut tai keskuspalkkionsa, eli clearing- ja CCP-järjestelmät (central counterparty), clearing- ja settlement-maksuliikenne sekä vastapuoliriskiä hallinnoivat mekanismit. Tärkeitä ovat myös arvopaperien keskuskeskustallet, kaupankäyntijärjestelmät, marginaali- ja vakuutusjärjestelmät, sekä tietojenkäsittelyä ja kyberturvallisuutta varten rakennetut IT-infrastruktuurit. Kliiringiinfrastruktuuriin kuuluu usein myös riskienhallintaprosessit, kuten marginaalien asettaminen, initial- ja variation margineeraus, default-fon tilt, sekä valmistelut poikkeustilanteita varten.

Prosessi etenee tyypillisesti siten, että kaupanteon jälkeen tiedot siirtyvät CCP:n kautta clearingiin; CCP vastaa kummankin osapuolen vastapuolisuudesta (novaatio). Osapuolet antavat marginaalit ja mahdolliset vakuudet, ja lopullinen settlement tapahtuu joko arvopaperin toimituksena ja rahansiirtona CSD:n ja maksujärjestelmien kautta. Mikäli osapuolessa tapahtuu default, kliiringijärjestelmä käynnistää default-waterfallin ja käytön vakuuksista.

Sääntely ja valvonta keskittyvät riskien hallintaan ja järjestelmien resilenssiin. Esimerkkejä EU-ympäristön normeista ovat EMIR, MiFIR ja CSDR. Kliiringiinfrastruktuuri parantaa markkinoiden luotettavuutta, mutta siihen liittyy operatiivisia ja likviditeettiä koskevia haasteita.