kivääri

Kivääri on pitkä, olkapäälle tuettuun ampumiseen suunnattu tuliaselaji, jonka piippu on rihlattu. Rihlaus kiertää luodin ja parantaa sen tarkkuutta sekä kantamaa. Kiväärejä käytetään patruunoiden vaihtelusta riippuen sekä yksittäis- että useamman laukauksen latauksilla, ja ne voivat olla sekä metsästys- että urheilu- sekä sotilaskäytössä. Yleisimmin kivääri ampuu yhden luodin kerrallaan, mutta jotkut mallit voivat käyttää lippaasta tai Maa-hausta syötettyjä patruunoita.

Historia ja kehitys: kiväärejä on käytetty jo varhaisista musketeista lähtien. 1500–1700-luvuille kehitettiin musketin kaltaisia pitkän kantaman aseita, joihin lisättiin rihlattu piippu 1800-luvulla. Tällöin kehittyivät monitoimiset ja uudistuneet lukitusmekanismit, kuten pulttilukko, sekä varusteet, jotka mahdollistivat nopeamman uudelleenlaukauksen. 20. ja 21. vuosisadoilla kehittyivät puolistrategisista ja täyden automaation mukaiset mallit sekä tarkentuneet optiikka- ja lisävarusteet.

Rakenne ja toiminta: keskeiset osat ovat runko (stock), piippu, lukkomekanismi (toiminta), sekä laukaisujärjestelmä ja usein lippa tai muut patruunansyöttöjärjestelmät. Toimintatavat ja lippaus sekälukitus voivat olla esimerkiksi bolt-action (pulttilukko), semi-automatic (puolistrataautomaatti), lever-action (vivulla toimiva) tai pump-action. Sähkön tai polttoaineen käyttö ei ole kiväärissä kyseessä; kyse on mekaanisesta laukaisusta ja patruunan hyödyntämisestä.

Käyttötarkoitukset: kivääriä käytetään metsästyksessä, urheiluammunnassa sekä joissakin maissa viran- ja puolustusaseina. Eri maiden lainsäädäntö ja määräykset vaikuttavat omistamiseen, kantamiseen ja käyttötarkoituksiin. Turvallisuus ja koulutus ovat keskeisiä kysymyksiä kaikessa käsittelyssä.