kivettymisen

Kivettymisen (kivettymisen) käsite kuvaa sitä prosessia, jossa kudokset tai muut materiaalit saavat kovemman, mineraaleilla täyttyneen rakenteen. Yleisimmin kyse on kalsiumfosfaattien, erityisesti hydroksiapatitin, kertymisestä. Termi kattaa sekä fysiologisen mineralisaation (luukudoksen ja hampaiden kehitys) että patologisen kalkkiutumisen pehmeissä kudoksissa. Kielenkäytössä kivettyminen voi viitata myös ossifikaatioon eli luun kaltaisen kudoksen muodostumiseen.

Fysiologisesti kivettyminen on osa normaalia rakennetta, kuten luiden muodostumista. Patologisesti tapahtuva kivettyminen ilmenee esimerkiksi dystrofisena kalkkikertymänä vaurioituneissa kudoksissa, metastattisena kalkkeutumisena hyperkalsemian yhteydessä sekä verisuonten ja sydämen venttiilien kalkkeutumisena. Munuaisten kivet ovat eräänlainen kivien muodostumisen ilmentymä.

Mekanismit perustuvat mineralisaation alkamiseen nukleaatio-pisteistä, kalsiumin ja fosfaattien pitoisuuksien paikalliseen ylittämiseen sekä proteiinien osallistumiseen, kuten BMP:t. Tulehdus, kudostuho ja aineenvaihdunnan häiriöt voivat edistää prosessia.

Diagnoosi perustuu kuvantamiseen ja taustatekijöiden arviointiin. Hoito keskittyy taustalla olevan tilan hoitoon sekä oireiden hallintaan; joissain tapauksissa voidaan tarvita kirurgista interventiota. Tämä teksti tarjoaa yleiskatsauksen; tarkempi kuvaus riippuu kontekstista ja kudostyypistä.