kirsikkalajikkeet

Kirsikkalajikkeet ovat kirsikkapuiden viljelyyn kehitettyjä lajikkeita, joilla tavoitellaan tiettyjä maku-, koko- ja kypsymisominaisuuksia sekä kasvugelmien kestävyyttä. Lajikkeet jaetaan pääasiassa kahteen ryhmään: makeisiin kirsikoihin (Prunus avium) ja hapankirsikoihin (Prunus cerasus). Makeat kirsikat tarjoavat suuria, mehukkaita hedelmiä ja ovat pääasiassa pöytäkäyttöön; hapankirsikat ovat usein pienempiä ja happamampia, ja niitä käytetään mehuina, hilloina sekä leivonnaisissa.

Valinnassa kiinnitetään huomiota muun muassa hedelmän koon ja maun ohella kypsymisajankohtaan sekä pölytysvaihtoehtoihin. Useimmat makeat lajikkeet tarvitsevat toisiaan pölyttämään, ellei lajike ole itse-hedelöivä, kun taas hapankirsikat voivat olla vähemmän riippuvaisia toisten lajikkeiden pölytyksestä. Osa lajikkeista on suunniteltu erityisesti varhaiseen tai myöhäiseen satoon.

Viljely ja hoito: kirsikka tarvitsee aurinkoisen kasvupaikan, hyvin vettä läpäisevän maaperän sekä riittävän talvisäilymisen. Kevätkylmät voivat haitata kukintaa ja sadontuotantoa. Hoitotoimenpiteisiin kuuluu säännöllinen karsiminen, lannoitus sekä torjunta- ja tautienhallinta. Hyvä ilmanvaihto ja vedenpoisto vähentävät taudinriskejä.

Kehittäminen ja valikoima: nykylajikkeiden kehittämisessä kiinnitetään huomiota makuun, taudin- ja sietokykyyn sekä kypsymisvaiheisiin. Suomessa viljellään sekä perinteisiä että modernimpia lajikkeita, jotka soveltuvat paikallisiin ilmasto- ja kasvupaikan olosuhteisiin.