kirkollisella

Kirkollisella on suomen kielen adjektiivin kirkollinen adessivimuoto. Se viittaa kirkkoon liittyviin asioihin, ilmiöihin tai käytäntöihin ja sitä käytetään kuvaamaan asioita, jotka ovat osa kirkollista maailmaa. Sanaa esiintyy sekä puhuttaessa seurakunnan hallinnosta ja liturgiasta että uskonnollisesta elämästä yleisemmin. Esimerkkejä ovat ilmaisut kuten kirkollinen taso (tai tasolla) sekä kirkolliseen kontekstiin liittyvät huomautukset.

Kielotieteellisesti kirkollinen taipuu kuten muut adjektiivit: perusmuoto on kirkollinen, ja taivutusmuodot seuraavat nounin kanssa yhteen. Yleisimmät käyttömuodot ovat kirkollisen (genetiivi), kirkollista (partitiivi), kirkolliseen (illatiivi), kirkollisella (adessiivi) ja kirkolliselta (ablatiivi). Adverbin muodossa sitä vastaava on kirkollisesti. Esimerkkejä: kirkollisen elämän piirteet, kirkollisella tasolla keskustellaan, kirkolliseen lainsäädäntöön viitataan.

Etymologisesti sana muodostuu sanasta kirkko ja -llinen- suffixistä, jolloin tarkoitetaan kirkkoon liittyvää tai kirkonkaltaista. Kirkollinen käsite esiintyy yleisesti uskonnontieteellisessä, teologisessa ja kirkkohallinnollisessa jargonissa sekä virallisessa tekstilinjassa. Käytettäessä se voi viitata sekä organisatorisiin että rituaalisiin tai käytännöllisiin kirkollisiin seikkoihin.

Näin ollen kirkollinen ja sen adessiivimuoto kirkollisella ovat yleisiä suomalaisessa kirjoituksesta, kun halutaan ilmaista liittymistä kirkkoon tai sen toimintaan tietyssä kontekstissa. Lisäsanastoissa ovat kirkko, kirkollinen elämä ja kirkollinen hallinto.