kirkastumista

Kirkastuminen on suomen kielen termi, jonka perusmerkitys on jonkin asian kirkastuminen, selkiytyminen tai valon lisääntyminen. Sanaa käytetään sekä arkisessa kielessä että tieteellisissä yhteyksissä. Muodostumisen perusteet ovat adjektiivista kirkas ja verbi kirkastua; nominaali -minen muodostaa substantiivin kirkastuminen.

Käyttökontekstit

Meteorologiassa kirkastuminen kuvaa taivaan tilan muutosta, jossa pilvet hajoavat tai sade loppuu ja sää kirkastuu. Ilmaisu voi viitata sekä havaittavaan valon lisääntymiseen että näkyvyyden paranemiseen.

Astronomiassa kirkastuminen tarkoittaa taivaankappaleen näennäisen kirkkauden kasvua ajassa. Tällöin tutkijat seuraavat kirkkauden muutoksia ja ilmoittavat ne usein magnitudimuutoksina. Kirkastuminen voi johtua sisäisistä prosesseista tähtijärjestelmässä tai ulkoisista tekijöistä, kuten näkökulman muutoksesta.

Valokuvauksessa ja optiikassa kirkastuminen viittaa kuvan kirkkauden lisäämiseen kuvankäsittelyn tai valotuksen avulla, esimerkiksi korotetulla valotuksella.

Kirkastumisen käsitteet ovat kontekstisidonnaisia: termi viittaa sekä konkreettiseen valon lisääntymiseen että metaforisesti ilmiön selkiytymiseen tai tekevään kirkkaamman ilmiön ymmärrystä. Liittyviä käsitteitä ovat kirkkaus, valoisuus ja kirkastumisen vastakohta, hämäryys.