kirjoitusmerkintätavat

Kirjoitusmerkintätavat ovat kirjoitetun tekstin merkkien ja symbolien käyttöä sääteleviä ohjeita, joiden tavoitteena on selkeys, johdonmukaisuus ja kulttuurisesti sovittujen konventioiden noudattaminen. Ne kattavat kieliopilliset välimerkit sekä isot ja pienet kirjaimet, mutta myös teknisemmät merkinnät kuten lyhenteet, numeroinnin, päivämäärien ja mittayksiköiden kirjoitusasut sekä lainaus- ja sulkumerkkien käytön.

Sovellusalueet ja käytännöt vaihtelevat kielialueen, alan ja julkaisukontekstin mukaan. Suomessa kirjoitusmerkintätapoja ohjaavat kotimaisen kielen oikeinkirjoitusohjeet sekä julkaisujen tyyliohjeet. Kansainvälisessä viestinnässä ja teknisessä viestinnässä noudatetaan lisäksi yleisiä tyyliohjeita sekä koodauksellisia standardeja kuten Unicode ja ISO-standardeja. Esimerkkejä tyyleistä ovat tieteellisiä julkaisuja varten käytettävät APA- tai Vancouver-tyylit sekä journalismiin suunnatut toimitukselliset ohjeet.

Digitaalisessa tekstissä merkintä- ja koodauskäytännöt liittyvät sekä kielen että rakenteen kuvaamiseen. Unicode mahdollistaa diakritisten merkkien käytön, ja verkkosisällössä käytetään asianmukaisia merkintöjä sekä HTML- tai XML-ympäristöjä. Kieli- ja julkaisutyylet määrittelevät myös viittaukset, otsikointi, päivämäärän kirjoitusasut sekä mittayksiköiden muodon.

Merkintätavat kehittyvät teknologian ja kielen muutosten myötä. Keskeisiä arvoja ovat johdonmukaisuus, saavutettavuus ja tekstin ymmärrettävyys niin ihmislukijoille kuin ohjelmistoympäristöille.