Vancouvertyylit

Vancouvertyylit ovat viittaustyylien perhe, joita käytetään erityisesti terveys- ja biolääketieteellisissä julkaisuissa. Vancouver-tyyli perustuu International Committee of Medical Journal Editorsin (ICMJE) Vancouverissa vuonna 1978 esittämiin suosituksiin, ja siitä on muodostunut laajalti hyväksytty viittamistapa useissa tieteellisissä lehdissä. Tämän tyylin ydin on numeerinen viittausjärjestelmä: tekstiin sijoitetut viitteet osoitetaan numeroilla, joita vastaavat lähdeluettelon rivit.

Tekstissä viitteet numeroidaan ja ne sijoitetaan tekstiin järjestyksessä, usein joko sulkeisiin tai yläindeksiin. Lähdeluettelo on järjestetty viitteiden ilmestymisjärjestykseen eikä aakkosittain. Viittausnumerointi jatkuu jokaisen uuden lähteen kohdalla samana järjestyksenä koko asiakirjan ajan.

Lähdeluettelo sisältää kunkin viitteen täydelliset tiedot: tekijät (sukunimi ja etunimet lyhentämällä), artikkelin otsikko, lehden nimi ja/tai sen lyhenteet, julkaisuvuosi, volyymi ja numero sekä sivunumerot. DOI voidaan sisällyttää. Esimerkki (yleinen muoto): Smith J, Doe A. Otsikko. J Esimerkki. 2020;10(2):123-129. doi:10.1234/jes.2020.123.

Vancouver-tyylillä on useita variantteja, ja pienet erot voivat poiketa lehden ohjeista. On tärkeää noudattaa kunkin julkaisutavan ohjeita. Tyylin etuja ovat tiivis, nopeasti luettavissa oleva viittausjärjestelmä; haittoina voivat olla pienet, mutta merkittävät erot kustantajien vaatimuksissa. Lähdehallintatyökalut (esim. EndNote, Zotero, Mendeley) tukevat Vancouver-tyylejä ja voivat helpottaa oikean muodon ylläpitoa.