kirjoitusarkkitehtuurissa

Kirjoitusarkkitehtuuri tarkoittaa kirjoitusjärjestelmien ja niiden visuaalisen ilmaisun rakenteellista suunnittelua ja organisointia. Se tarkastelee, miten kirjoitusmerkit muodostuvat, miten ne asettuvat riville ja sivulle, sekä millaisia sääntöjä merkkien käyttöön liittyy. Kirjoitusarkkitehtuuri kattaa sekä perinteisen typografian että digitaalisen fonttisuunnittelun.

Keskeisiä osa-alueita ovat merkkiryhmien geometria ja grafiikkasuunnittelu, kirjainten muotojen modulaarisuus, diakriittiset merkit, ligatuurit ja kerrokset, sekä typografiset mittasuhteet kuten x-korkeus, baseline sekä ylä- ja alaindeksit. Digitaalissa ympäristössä kirjoitusarkkitehtuuri sisältää merkeistä koostuvan koodin yhtenäistämisen Unicode-merkistöön, fonttitekniikoihin (TrueType, OpenType) sekä renderöintiin liittyvät kysymykset, kuten hinting ja kerning.

Eri kirjoitusjärjestelmillä on omat arkkitehtuurinsa: latinalaiset ja kyrilliset merkkijärjestelmät sekä arabialaiset, devanagari- ja muut indus- sekä ideogrammista kirjoitusta käyttävät järjestelmät. Kirjoitusarkkitehtuuri ottaa huomioon kielen ortografiset säännöt, merkistökehityksen, lukukelpoisuuden sekä kulttuuriset konventiot. Suunnittelun tavoitteena on tasapainottaa esteettinen ilme, luettavuus, käytännöllisyys ja tekniset rajoitteet eri medioissa ja kielialueilla.

Historian näkökulmasta kirjoitusarkkitehtuuri kehittyi mekaanisesta kirjoituslaitteistosta digitaalisiksi fonttijärjestelmiksi, jolloin muotoilu- ja teknologiaosaaminen yhdistyvät. Nykyään se ohjaa fonttien luomista, käyttöliittymäsuunnittelua, painettujen ja verkkosivujen typografiaa sekä monikielisen tilauksen maailmanlaajuista standardointia.