lukukelpoisuuden

Lukukelpoisuus tarkoittaa sitä, miten helppoa teksti on lukea ja ymmärtää tietylle lukijakunnalle. Se muodostuu sekä kielellisestä sisällöstä että visuaalisesta asettelusta, ja sitä voidaan arvioida sekä määrällisillä mittareilla että laadullisilla arvioinneilla.

Käyttökonteksteja ovat koulutuksellinen materiaali, julkaisutoiminta, viranomaisviestintä ja digipalvelut. Lukukelpoisuus on olennainen osa laadukasta viestintää ja saavutettavuutta: kun teksti on helppolukuista, se tavoittaa suuremman osan kohdeyleisöstä ja tukee ymmärtämistä.

Mittaaminen voidaan tehdä sekä numeerisesti että -laadullisesti. Yleisiä huomioita ovat sanaston tuttuus, lauseiden pituus, monimutkaisten rakennusten määrä sekä tekstin looginen rakenne. Myös visuaaliset tekijät, kuten kappalejakso, otsikointi, riviväli, fontti ja kontrasti, vaikuttavat lukukelpoisuuteen. Suomessa käytetään sekä luettavuusmittareita että narratiivisia arvioita: miten hyvin teksti palvelee eri lukijoita, mukaan lukien aloittelijat, vieraalla kielellä olevat lukijat ja lukivaikeuksien kanssa kamppailevat.

Käytännön sovelluksina lukukelpoisuutta pyritään parantamaan yksinkertaisella sanastolla, selkeällä lauserakenteella ja hyvässä rakenteessa sekä huolellisella visuaalisella suunnittelulla. Tämä edesauttaa ymmärtämistä, vähentää väärinymmärryksiä ja lisää tekstin saavutettavuutta kaikille lukijoille.

Lukukelpoisuus liittyy läheisesti käsitteisiin selkeä kieli, luettavuus ja saavutettavuus. See myös—plain language ja web-sivujen käytönnön saavutettavuus.