kirjallisuuskritiikissä

Kirjallisuuskritiikki on kirjallisuuden teosten arvostelua ja tulkintaa, jonka tavoitteena on valaista teoksen merkityksiä, arvoa ja kontekstia sekä tarjota lukijalle syvällisempää ymmärrystä. Kritiikki ilmenee sekä yleisöä palvelevissa arvosteluissa sanomalehdissä ja aikakauslehdissä että akateemisissa tutkimuksissa ja esseissä. Kritiikki voi kohdentua yksittäiseen teokseen, kirjailijaan, genreen tai kirjallisuuden ilmiöön.

Kritiikin menetelmät vaihtelevat: lähilukeminen, jossa paneudutaan kielellisiin valintoihin ja rakenteisiin; teorian hyödyntäminen eri suuntauksista kuten formalismi, strukturalismi, poststrukturalismi, psykoanalyyttinen, marxistinen, feministinen, postkolonialinen suuntaus sekä intertekstuaalisuus. Keskeisiä kysymyksiä ovat teoksen teemat, tyyli, sävy, kertominen ja lukijaan kohdistuva vaikutus sekä se, miten teos kuuluu laajempaan kirjallisuuden ja kulttuurin kenttään.

Kritiikin tehtävä on sekä arvioida teoksen onnistumista että tarjota tulkintoja, jotka avaavat uusia näkökulmia. Ero arvostelun ja kriittisen tutkimuksen välillä on käytännön tasolla: arvostelu on usein lyhyempi, nopeampi sekä enemmän mielipiteeseen ja suositukseen liittyvä, kun taas kriittinen tutkimus on perusteellisempaa ja teoreettisesti sekä historiallisesti taustoitettua. Kritiikin kenttä on monimuotoista ja siihen kuuluvat sekä yleisön että akateemisen tutkimuksen julkaisut. Sen haasteina ovat subjektiivisuus, teoreettinen moninaisuus sekä kielellinen tarkkuus.