kinesiinien

Kinesiinien ovat mikrotubulusten varrella toimivia motorproteineja, jotka käyttävät ATP:n hydrolyysiä siirtääkseen solun sisäisiä lastijoukkoja. Ne vastaavat erityisesti organellien, liposomien ja proteiinikomponenttien kuljettamisesta sekä osallistuvat solun jakautumisen ja neuronien toiminnan säätelyyn. Useimmat kinesiinit kuljettavat lastinsa kohti mikrotubulusten plus-päätä, mutta poikkeuksia esiintyy.

Rakenteeltaan monet kinesiinit ovat dimerisia: niillä on kaksi motoridomania (yleensä N-terminaalisissa kinesiin-1 ja useimmissa muissa) yhdistettynä varteen (coiled-coil) ja perädyppyyn, johon kargo kiinnittyy adaptorien avulla. Tämä rakenne mahdollistaa prosessiivisen kuljetuksen, jossa motorit tekevät useita 8 nanometrin askeleita jokaisella ATP-hydrolyysillä. Joillakin kinesiiniryhmillä on erilaisia rakenteellisia konfiguraatioita, ja osa fammileista, kuten kinesiin-13, toimii mikrotubulusten depolymerisaattorina eikä perinteisellä kuljetusfunktiolla.

Keskeisiä kinesiinien perheitä ovat esimerkiksi kinesiin-1 (konventionaalinen kinesiinipolypeptidi), kinesiin-3 (synaptisten vesikkelien kuljetukseen tärkeitä), sekä sääntelevämpiä rooleja omaavat kinesiin-5 (Eg5, spindle-bipolariteetin säätö meiosisissa ja mitosisissa), kinesiin-8 ja kinesiin-14 (joista osa on minus-end suuntaisia). Lisäksi kinesiinien alalajit, kuten kinesiin-13 (depolymerisaatiotoiminto), vaikuttavat mikrotubulusten dynamiikkaan.

Kinesiinien toimintaa säädellään monin tavoin: autoproteiininen estäminen (autoinhibitiotila), lastin sitoutuminen adaptoriproteiinien kautta sekä fosforylaatio tai muut postitrokataaliset muutokset. Tutkimus kinesiinien roolista solujen liikuttajina on keskeistä muun muassa neurotieteen, syövän tutkimuksen ja solun jakautumisen ymmärtämisessä. Lääkekehityksessä paikallisesti on tutkittu kinesiinipohjaisia inhibitorsiaisia, erityisesti kasvainten spindle-ongelmien estämiseksi.