kilpirauhaskuvauksiin

Kilpirauhaskuvaukset ovat ultraäänitutkimuksia, joiden avulla voidaan kuvata kilpirauhanen koon, rakenteen sekä mahdollisten muodostumien yksityiskohdat. Tutkimus on ei-invasiivinen, ilman säteilyä, ja sitä käytetään usein kilpirauhassairauden epäilyssä sekä kaulan alueen kyhmien arvioinnissa. Ultrasäännöllisesti tutkitaan myös kilpirauhasen imusolmukkeita ja näiden suhdetta ympäröiviin rakenteisiin.

Normaalitulokset ovat vaihtelevia, mutta tyypillisesti kilpirauhanen on suhteellisen homogeeninen ja kohtalaisen ekofoinen. Isthmus onjon nähtävissä ja rakenne on tasainen. Poikkeavuudet, kuten suurempi koko, heterogeeninen rakenne tai epämuodostuneet reunat, voivat viitata epäilyyn.

Yleisimpiä löydöksiä ovat nodulit ja kystat. Noduleita esiintyy yleisesti, ja niiden luokittelu perustuu koostumukseen (solidi, kystinen tai kompleksinen), sekä ulkonäön piirteisiin. Benigniin kudokseen viittaavat mm. sileät reunat, litteä tai pyöreä muoto, hyperekoisuus tai isoehoisuus sekä suurempi kystinen osa. Mikrokalkkikivet, epäjatkuvat reunat, epäsymmetrinen tai korkea tukihoito voivat olla epäilyttäviä merkkejä pahanlaatuisuudesta. Taller-than-wide -muoto, epäjatkuvat kapselit sekä intranodulaarinen verenkierto voivat lisätä syövän epäilyä. Kystiset muodostumat ovat usein hyvälaatuisia, mutta monimutkaiset koostumukset voivat vaatia lisäarviointia.

Diffuusi kilpirauhasen sairaus voidaan havaita, kun kilpirauhanen on suurentunut ja rakenteeltaan heterogeeninen. Gravesin taudissa on tyypillisesti diffuusi suurentuminen ja runsaasti verenkiertoa (doppler), kun taas Hashimoto-mentä on usein diffuusi hypoehoinen ja heterogeeninen, joskus liventäen kiiltoja. Reaktiiviset tai tulehdukselliset muutokset voivat muuttaa kudoksen ekoisuutta.

Läheiset imusolmukkeet voivat poiketa normaalista, ja epäilyttävät muutokset, kuten pyörtynyt hilum tai pallomainen muoto, voivat vaatia seurannan tai FNA-poon.

Käyttötarkoitus ja rajoitteet: Ultraääni ei yksin määritä maligniteettia, vaan tuloksia käytetään potilaan ohjaamiseen esimerkiksi näytteenoton (fine-needle aspiration) tarpeen arvioimisessa sekä seurantalöydösten suunnittelussa.