kiintiöjärjestelmiä

Kiintiöjärjestelmä on järjestelmä, jossa osa resursseista, tilaisuuksista tai oikeuksista varataan tiettyjen ryhmien käyttöön. Tavoitteena on lisätä näiden ryhmien edustusta, korjata historiallisia epäoikeudenmukaisuuksia ja lisätä päätöksenteon moninaisuutta.

Sovelluskohteita ovat politiikka, koulutus, työmarkkinat ja julkiset hankinnat. Kiintiöt voidaan toteuttaa kiintiöinä eli varattuina paikkoina (hard quotas) tai suurin piirtein etukäteiskomponentteina, joissa myönnetään etuja konkreettisille ryhmille (soft quotas).

Mekanismit voivat olla pysyviä tai määräaikaisia, prosentuaaliset tavoitteet, etuuspisteet hakemuksissa tai muut miellyttämisen muodot. Järjestelmät voivat koskea yhden tai useamman ryhmän tavoitetta ja niiden kattavuus vaihtelee sektorikohtaisesti.

Esimerkkejä ovat Intian varaukset valtion työpaikoille ja edustukselle sekä useissa maissa naisten kiintiöt yritysjohtoon. Euroopassa keskustellaan ja joillakin alueilla toteutetaan sukupuolikiintiöitä johtopaikoilla sekä poliittisessa edustuksessa.

Kantaa sekä kiintiöitä että sen vaikutuksia liikkuu. Puolustajat korostavat edustuksen lisäämistä ja tasa-arvon edistämistä; kriitikot varoittavat tokenismistä, mahdollisesta meritin heikentymisestä ja vastarinnasta. Tehokkuus riippuu suunnittelusta ja seurannasta.

Arviointi painottuu edustuksen lisäksi tuloksiin ja oikeudellisiin vaikutuksiin. Kiintiöjärjestelmiä tarkastellaan kontekstissa, jossa ne toteutetaan, ja niiden muokkaaminen tapahtuu tutkimuksen ja yhteiskunnallisen keskustelun kautta.