kiinnitysliimakerros

Kiinnitysliimakerros on ohut liimakerros, joka muodostuu kahden tai useamman pinnan väliseen liitosrakenteeseen. Sen tehtävänä on siirtää kuormia, luoda kiinnitys ja estää veden pääsy liitosalueelle. Sillä voidaan yhdistää erilaisia materiaaleja, kuten puuta ja vaneria sekä metalleja, muoveja tai komposiitteja. Liimakerroksen toiminta voi olla sekä vahva sidos että tiivistys, riippuen sovelluksesta.

Pinnojen esikäsittely on tärkeää: ne on puhdistettava, kuivattava ja tarvittaessa kevyesti karhennettava, jotta tartunta paranisi. Liimaa levitetään ohuena kerroksena toisille pinnoille tai molemmille; tasainen levitys vähentää ilmakuplia ja takaa paremman tartunnan. Liimatyypit valitaan alustan, kuormituksen ja ympäristöolosuhteiden mukaan; yleisiä vaihtoehtoja ovat epoksi-, polyuretaani-, syanoakrylaatti- ja polymeeriliimat.

Kerroksen paksuus on tyypillisesti hyvin ohut, noin 0,05–0,2 mm. Kovettuminen ja puristusvaatimukset riippuvat liimasta: jotkut liimat vaativat puristuksen ja/tai lämpökäsittelyn, toiset kovettuvat ilmankosteuden tai ajan myötä. Avainasemassa on oikea puristuspaine ja annettu kovetus- tai lämpökäsittelyaika.

Suorituskyky riippuu liiman ja alustan yhteensopivuudesta sekä ympäristötekijöistä kuten lämpötilasta, kosteudesta ja kuormituksesta. Vikojen tyyppejä ovat adhesiivisen kerroksen irtoaminen, kerroksen sisäinen murtuminen tai alustan vaurioituminen. Oikea esikäsittely ja liiman valinta vähentävät riskejä. Lujuutta voidaan arvioida laboratorio- ja kenttätesteissä, kuten vetolujuus- ja lapujujuustesteillä.

Kiinnitysliimakerroksia käytetään muun muassa kalusteiden liimaamisessa, lattiarakenteissa, komposiittiliimausprosesseissa sekä rakennus- ja teollisuusprojekteissa. Ympäristöolosuhteet ja käytettävä kuormitus ohjaavat sekä valintaa että prosessin aikataulut.